 ”Missä sitten oletkin, ole siellä täydesti.” Sisällys ENSIMMÄINEN OSA: Tie mielen hiljaisuuteen Mitä on mietiskely? Miksi mietiskellä? Miten mietiskelet? TOINEN OSA: Tekemisestä olemiseen Kehon kuunteleminen Hengityksen seuraaminen Mielen tarkkaileminen Yksikärkinen mieli Seisominen tässä ja nyt Kävely perillä ollen Luonnon aistiminen Luontokuvaan syventyminen Astioiden tiskaaminen käsin Vanhan kansan askareet Hedelmän syöminen Ateriointi hiljaa yhdessä Läsnä oleva kuunteleminen Kännykkään vastaaminen Ihmisen kohtaaminen Sanojen sointi Tietokoneen ääreen istuminen Hymyileminen Rauhaisa saunominen Hiljainen hiihtely Valpas sauvakävely Lemmikki oppimestarina Pelon kohtaaminen Tuskan kohtaaminen Toiveen toteuttaminen Valomeditaatio Sydänmeditaatio Liike ja hengitys Voiman kokoaminen Tasapaino LIITE: Elämä on pysähtymätön virta. Kaikki virtaa, eikä mikään toistu samanlaisena. Jos johonkin takertuu,
eikä osaa päästää otettaan, menee elämä menojaan ja ihminen muuttuu virran kiveksi. alkuun Mietiskely on mielen selkiyttämistä ja paluuta omaan ydinolemukseen Mietiskely on tietoista työskentelyä mielen kanssa. Mielemme koostuu monista kerroksista, joihin on kutoutunut muun muassa muistoja, tunteita, asenteita, haluja, viettejä, tarpeita ja kokemuksia. Mitä syvemmällä nämä kerrokset ovat, sitä vähemmän niitä yleensä tiedostamme. Niinpä laahaamme mukanamme niihin pinttynyttä menneisyyttä, käsittelemättömiä asioita, jotka saattavat olla hyvinkin tuskallisia kohdata. Ne saavat meidät toistamaan mekaanisesti vanhoja kaavoja ja estävät elämästä tuoreesti tässä hetkessä. Mieli on silti välttämätön käyttöväline, jota ilman emme selviytyisi arjen keskellä. Se saa elämän maistumaan elämältä koko suurenmoisessa mehevyydessään, tosin edellyttäen että osaamme elää täysin tässä ja nyt. Mieltä verrataan monasti myrskyiseen mereen tai järveen. Kun vähä vähältä rauhoitamme mielen myrskyt, samentunut vesi seestyy ja pinta tyyntyy. Vakaa pohja, syvä ydinolemuksemme näkyy silloin kirkkaana ja tyyntynyt pinta peilaa selkeästi ympäröivää todellisuutta. Mietiskely on mielen selkiyttämistä, hämmennystä aiheuttavien sameiden kerrosten kirkastamista. Se on kykyä katsella itseään selkeästi, ja parhaimmillaan myös pieni pilke silmäkulmassa, kasvolihakset rentoutuneina hentoon hymynkareeseen. Mietiskelyssä tarkkaavaisuus on kuin kaiken läpäisevä ja paljastava aurinko, puhdistava valo, joka kerros kerrokselta kirkastaa mielen sameuden. Hiljentyminen kuljettaa meitä levottomasta pintakerroksesta asteittain kohti tyyntä, syvää ja rauhaisaa ydintä, selkeää ja puhdasta tietoisuutta. Mietiskely on kuin tulemista itse hiljaisuudeksi. Silloin sisimmässä pisteessä mieli on täysin läpinäkyvä, ”mieletön”, eikä enää väritä havaintoa. Näemme kaiken sellaisena kuin se on. Syntyy ymmärrys, jonka myötä käynnistyy kestävämpi sisäinen muutos. Se on samalla aidon ilon tie. Voisi sanoa niinkin, että elämän loputon namipussi avautuu kaikille aisteille koko herkullisuudessaan, nautittavaksi kaikessa rauhassa namu namuselta, ilman että tunnemme enää tarvetta ahmia koko pussia kerralla tai pahimmassa tapauksessa hotkaista sen jopa käärepapereineen. Täysin läpinäkyvän ja tyynen mielen voi ajatella olevan kuin kuulas ja aivan pilvetön taivas. Silti jopa mietiskellessä ainakin ajatuksen hattaroita ajelehtii siinä ohi. Ja keskellä tavallista arkea ei seesteisen sininen taivas aina edes pilkota. Välillä sen pimentävät synkät sadepilvet, sakeanharmaa sumu tai varsinainen ukkosmyrsky. Mietiskelyn hiljaisuudessa voimme rauhoittua ymmärtämään, että raskaimmankin pilviverhon takana on aina kirkas taivas. Voimme antaa pilvien tulla ja mennä, takertumatta hahtuvaankaan ja niin ne voivat lopulta omia aikojaan hälvetä pois. Mielen voi ymmärtää myös eräänlaisina silmälaseina, jotka ovat välttämättömät tuon muuttumattoman ydinolemuksemme, tyynen ja tietoisen tarkkailijan silmillä, jotta se voisi elää ja aistia tässä ajan ja paikan maailmassa. Kuten arkitietoisuudessa elävä mieli, lasit ovat tavallisesti sameat, tahraiset ja eri tavoin värittyneet. Mietiskely on lasien puhdistamista ja kirkastamista läpinäkyviksi, ainakin hetkittäin ja vähä vähältä enemmän. Mieltä verrataan usein myös monitaitoiseen ja tarpeelliseen renkiin, joka kuitenkin itsepäisesti häärii isännän paikalla. Mietiskely on niin ollen rengin palauttamista takaisin omiin tehtäviinsä. Sillä isännän kuuluu olla se, joka mietiskelee. Tai tarkemmin sanottuna se, joka on pysyvästi mietiskelyn tuloksena syntyvässä tilassa eli mieleltään selkeä ja läsnä oleva. Oikea isäntä on ydinolemus, joka elää vain ja ainoastaan olemassa olevassa hetkessä. Mieli ja keho ovat sen käyttövälineitä. Joskus mieltä verrataan villiin hevoseen tai härkään, josta kärsivällisyydellä ja oikein menetelmin saa rauhallisen ja luotettavan työkumppanin. Mietiskelyn voi sitä kautta ymmärtää mielen kesyttämisenä. Sinussa on koko maailmankaikkeus. Kysy kaikessa neuvoa itseltäsi. - Rumi- - - alkuun Yksikärkinen mieli Mietiskelyssä tarpeeton riisuutuu pois vähä vähältä. Olennaisen, pelkistetyn ja yksinkertaisen hämärtävä turha häly hiljenee. Mieli kykenee keskittymään yhteen asiaan kerrallaan eli on niin sanotusti yksikärkinen. Lopulta jäljelle jää vain se mikä on eli selkeä ja puhdas tietoisuus. Valitse itsellesi tällä kertaa luontevin istuma-asento tuolilla, jakkaralla tai tyynyllä. Ojenna koko selkärankasi häntäluusta niskaan, mutta säilytä silti lannerangan pieni ja luonnollinen notko. Hengitä muutaman kerran rauhallisesti, keskittyneesti ja tietoisesti. Niin asetut takaisin tähän hetkeen. Jätä sitten oma luonnollinen hengityksesi tapahtumaan omia aikojaan, pakottomasti. Aseta kämmenesi rinnan korkeudelle ja kevyesti vastakkain, sormet osoittaen eteen yläviistoon. Anna käsi- ja olkavarsiesi silti jättäytyä rentoina oman painonsa varaan, äläkä jännitä myöskään olkapäitäsi. Painamatta päätäsi raota hivenen silmiäsi, jotta näet yhteen liitetyt kämmenesi. Ne muodostavat ikään kuin kiilan, jonka kärki on tarkkaan ottaen vastakkain olevien keskisormien päiden yläpuolella. Sulje jälleen silmäsi. Paina höyhenenkevyesti keskisormien päitä vastakkain, sen verran, että aistit niiden juuri ja juuri koskettavan toisiaan. Keskity tähän pisteeseen. Aina kun ajatuksesi livahtavat karkuteille, katso niitä lempeästi kuin hieman vallattomia lapsia ja palauta mielesi päättäväisesti mutta myötätuntoisesti yhä uudelleen ja uudelleen takaisin pisteeseen, joka on keskisormiesi päiden välissä. Näin ohjaat mielesi laveammilta harharetkiltä kohti eheyttä, yhteen ja keskittyneeseen pisteeseen, kärkeen, jossa mielesi on kirjaimellisesti yksikärkinen. Ellei käsien pitäminen rinnan korkeudella tunnu luontevalta tai jos kätesi väsyvät, laske ne välillä tai koko harjoituksen loppuajaksi alas, pitäen silti kämmenet vastakkain. Saatat aistia kämmenissäsi erilaisia tuntemuksia, esimerkiksi lämpenemistä tai pientä kihelmöintiä, ehkä sydämesi sykkeenkin sormenpäissä. Lämpöä tai muita aavistuksenomaisia aistimuksia voi tuntua myös muualla kehossa. Voit todeta ne ja jättää omaan arvoonsa. Se on ainoastaan kehossasi sykkivää elämää, jonka nyt aistit herkemmin. Palauta keskittymisesi vakaan lempeästi pisteeseen keskisormien päiden välissä. Jatka harjoitusta sen aikaa kuin se tuntuu luontevalta tai tällä kertaa ehdit. On hyvä kuitenkin viivähtää siinä vähintään viisi minuuttia, mutta jos mahdollista, varttitunti tai parikymmentä minuuttia, ja kokemuksen karttuessa jopa puoleen tuntiin asti. Tämä harjoitus on yksinkertainen, mutta silti tehokas. Se on kaikessa konkreettisuudessaan erinomainen, kun haluat palauttaa läsnäolosi tilanteissa, joissa mielesi on pyrähtänyt hajalleen ja poukkoilee levottomana. Vastaava harjoitus tunnetaan japanilaisessa perinteessä nimellä gassho-meditaatio. Siinä yhteen liitettyjä keskisormen päitä kutsutaan tulen pisteeksi. Intialaisessa perinteessä vastaavantapaista käsien asentoa käytetään esimerkiksi tervehdyksessä ja sitä kutsutaan nimellä namaste. Suomalaisessa kulttuurissa voit pitää kämmeniäsi huoletta vastakkain antamatta mielesi muodostaa sille mitään mystistä merkityssisältöä. Kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois. Kun saavumme tähän hetkeen pysähdymme, ja katso: kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois. Joen pintaan heijastuu kaikki. Puut ja pylväät, vuodet, kasvot kaikki rakkaus tämän hetken. Ja runsaat silmut, kevään suuri valo. - Lassi Nummi alkuun Luontokuvaan syventyminen Jotta näkisit maailman hiekanjyväsessä Aina ei ole mahdollisuutta lähteä luontoon. Onneksi mieli on siitä mielenkiintoinen, ettei se välttämättä tee eroa todellisen ja kuvitellun välillä. Niinpä antautunut luontokuvaan eläytyminen voi olla hyvinkin aito luontokokemus, toisin kuin ryntääminen läpi upean luontokeitaan ajatukset täysin toisaalla. Ellemme katso aidosti läsnä ollen, emme näe mitä ympärillämme todella on. Näemme silloin lähinnä oman mielemme heijastumia. Sen huomaa myös tavastamme katsoa muita ihmisiä. Näemme saman henkilön aivan eri silmin kuin muut häntä samalla hetkellä katsovat. Ja itsekin näemme hänet eri kerroilla eri tavoin. Oma mielemme vaikuttaa vahvasti nähtyyn, sillä silmillämme on kuin värittävä ja vääristävä suodatinpakka, joka muuttaa muotoaan aina mielialamme mukaan. Toisaalta näköaistimme on usein kuin auki unohtunut ikkuna ulkomaailmaan. Jollei tässä hetkessä elävä valpas tietoisuutemme ole välissä, sisään tulvii valikoimatonta kuvavirtaa, joka saattaa huomaamatta manipuloida mieltämme. Siksi tietoinen ja läsnä oleva katsominen on mieltä eheyttävä vastalääke. Varsinkin aidot luonnon elementit, ja vastaavasti luontokuvat, hoitavat, elvyttävät ja tasapainottavat mieltä. Valitse harjoittamistasi varten jokin juuri sinua tällä kertaa puhutteleva luontokuva tai kuvaa jokin rakas ja voimia antava maisema, jossa katseellasi on tilaa vaeltaa. Kuvan koko on lähinnä makuasia, riippuen muun muassa siitä, haluatko esimerkiksi kuljettaa sitä mukanasi tai ripustaa sen mietiskelypaikkasi seinälle. Pääasia on, että se toimii. Hakeudu rennon vakaaseen istuma-asentoon tai halutessasi vastaavaan seisoma-asentoon. Taikka miksei makuuasentoonkin, jos olet kiinnittänyt kuvasi kattoon. Tärkeää on, että kuva on silmiesi tasolla, jotta selkärankasi voi ojentua niskaa myöten joustavan suoraksi. Jättäydy ensin hetkeksi silmät suljettuina kuuntelemaan hengitystäsi, ja hengitä lopuksi pari kolme kertaa syvään ja rauhallisesti. Rakennat näin mielellesi sillan palata tähän hetkeen ja harjoittamiseen. Avaa sitten silmäsi kuvalle. Anna katseesi aavistuksen epäterävänä ja lempeän levollisesti hyväillä sen maisemaa, takertumatta yksityiskohtiin tai jäämättä pohtimaan vaikkapa jonkun puulajin nimeä. Ole läsnä elementeille, joita kuva välittää, kuin vaeltaisit itse kuvassa ja todella aistisit kaiken. Ehkä kuvassasi on polku, joka kuin kutsuu kulkemaan, soliseva puro, jonka reunalla saatat aistia istuvasi tai tyyni järvenpinta, josta muutama poutapilvi peilautuu. Anna kuvan elää antamatta mielesi silti rakentaa siihen tapahtumia tai juonta. Ole ja anna maiseman tapahtua sinussa, kuin olisit tuo maisema. Voit viipyä näin kuvaan uppoutuneena minuutista useampaan minuuttiin. Voit välillä sulkea silmäsi ja jos kykenet säilyttämään kuvan elävänä mielessäsi, jatkaa maiseman aistimista sielusi silmin. Avaat vain uudelleen silmäsi, jos kuva hiipuu pois. Samoin jos mielesi alkaa harhailla, totea se ja anna ajatusten mennä menojaan. Palaa tähän hetkeen ja harjoittamiseen hengittäen muutaman kerran tietoisesti ja rauhallisesti. On toki mahdollista täydentää luontokuvaan eläytymistä esimerkiksi mietiskelyyn tarkoitetulla äänitteellä. Musiikin tai mahdollisten luonnonäänien on kuitenkin hyvä olla mahdollisimman neutraaleja, ettei mieli lähde soittamaan niiden kanssa samaa uraa ja siten kiinnity ääniin kuvaan syventymisen sijasta. Varsinkin selvät ja tarttuvat melodiat voivat temmata mielen huomaamatta mukaansa. Voit kokeilla kuvaan syventymistä niinkin, että rajaat mahdollisuuksien mukaan muut aistimukset pois, esimerkiksi äänet vetäytymällä hiljaiseen paikkaan tai käyttämällä korvatulppia. Voit soveltaa tätä harjoitusta muihinkin kuviin ja valita selkeän maiseman sijaan vaikkapa tunnelmallisen lähikuvan kukasta, kastepisarasta tai jostakin vastaavasta, joka sallii katseen vaeltaa eikä kannusta mieltä kiinnittymään, erittelemään, nimeämään tai muodostamaan käsitteitä. Voit valita myös valokuvan tai maalauksen, joka ei suoranaisesti esitä mitään ja tarkkailla mielesi peilautumista siitä. Oman vakaumuksesi mukaan ja sisintäsi kuunnellen on samoin mahdollista käyttää keskittymisen kohteena esimerkiksi ikonia, jota pidetään ikkunana taivaaseen, tai mandalaa, joka on maailmankaikkeuden symboli Tiibetin buddhalaisuudessa. Jotkut käyttävät syventymisen kohteina hengellissävytteisesti rakkaiden mestareidensa kuvia, mutta silloin alkaa olla yhä enemmän kyse toisentyyppisestä harjoituksesta. - - - Ketäpä alkuun Hymyileminen Hymyllä on hämmästyttävä voima. Hentokin hymynkare rentouttaa kaikki kasvolihakset, heijastuu hermojärjestelmään ja edelleen koko olemukseen. Jopa keinotekoinen suupielien nostaminen vaikuttaa samalla tavoin kuin aito ilo. Terveysvaikutukset ovat vastaavanlaisia kuin mietiskelyssä ja itäisissä perinteissä hymyilyä onkin käytetty osana mietiskelyä. Mutta hymyn viisauden ovat oivaltaneet monet ihan tavalliset suomalaisetkin. Esimerkiksi toimistojen seinillä näkee silloin tällöin kuvan pienestä ja hyvin pyöreäkasvoisesta pojasta, joka hymyilee suu korvissa ja silmät sirrillään. Hänen virnistyksensä on vastustamaton ja tarttuva. Hymy siis myös synnyttää hymyä. Kuva on erinomainen muistuttaja siitä. Voit harjoittaa hymyilyä hetkisen milloin tahansa. Erityisen tehokasta se on stressaavissa tilanteissa. Pysähdy, ojenna hieman selkärankaasi ja hengitä levollisesti muutaman kerran. Voit samalla hivenen kohottaa suupieliä tahdonalaisesti ja kuvitella aavistuksenomaisen hymyn kohoavan huulillesi. Pidä tätä mielikuvaa yllä samalla kun jatkat luonnollista ja rauhallista hengittämistä. Jos haluat, sano mielessäsi sisäänhengityksen aikana ”hengitän” ja uloshengityksen aikana ”hymyilen”. Toista harjoitusta niin pitkään ja usein kuin haluat. Se vahvistaa tietoisuutta ja mielenrauhaa. Kun sinulla on aikaa olla hieman pidempään omassa rauhassasi, minkään tai kenenkään häiritsemättä, voit harjoittaa hymyä syvemmin koko kehollasi. Istuudu mukavaan, mutta silti ryhdikkään vakaaseen asentoon, jossa hengityksesi voi virtailla vapaasti ja luonnollisesti. Jos haluat, voit aluksi tuokion katsella esimerkiksi kuvaa hymyilevistä kasvoista, joista hyvä mieli tarttuu sinuunkin. Sulje sitten silmäsi. Hengitä muutaman kerran tietoisen rauhallisesti. Kuten edellä, voit sisäänhengityksen aikana toistaa mielessäsi ”hengitän” ja uloshengityksen myötä ”hymyilen”. Anna hymyn nousta huulillesi tai nosta aavistuksen verran suupieliä. Pidä yllä mielikuvaa hymystä aivan kuin myös mielesi hymyilisi. Anna hymyn kohota poskillesi ja syttyä myös silmiisi sekä edelleen koko kasvoillesi. Salli mielikuviesi voiman kuljettaa hymyä yhä eteenpäin. Voit ajatella hymyn vähä vähältä väreilevän kehoasi alaspäin. Ehkä onnistut havaitsemaan, miten kaikki lihakset niskassasi rentoutuvat hymyn myötä aivan kuin niskasi hymyilisi sekä samoin koko selkäranka, sen jokainen nikama, yksi kerrallaan. Vastaavasti hymyilevät hartiat, koko selkä, vatsapuoli, käsivarret ja kämmenet sormenpäitä myöten, lantio ja jalat aina varpaankärkiin asti sekä myös sisäelimet, niin tarkoin kuin ne mielikuvissasi kykenet hahmottamaan, sydämestä maksaan, munuaisiin ja keuhkoihin. Lopulta koko kehosi hymyilee. Voit hengittää aina ensin rauhallisen tietoisesti sisään ja uloshengityksen myötä ohjata lempeän ja rauhoittavan hymyn haluamaasi kohtaan. Viivy ainakin muutaman minuutin ajan hengittämässä ja hymyilemässä koko olemuksellasi. Jos olet onnekas, saatat aistia hymysi voiman värähtelevän myös ympäristöösi, läheisiisi ja kenties syleilevän lopulta koko maailmankaikkeutta. Päivittäin harjoitettuna tällainen hymyileminen on erittäin eheyttävää ja tasapainottavaa. - - - Ihmisen todellinen olemus on valoa. - Yrjö Henrik Kallinenalkuun Valomeditaatio Valo on väkevä voima. Voi ajatella, että kaikki on tavallaan valosta syntynyt. Aikojen alussa, alkuräjähdyksessä, valo läpäisi pimeyden ja toi siihen elämän. Eikä elämä edelleenkään vailla valoa versoisi planeetallamme lukemattomissa muodoissaan. Kautta aikojen valo onkin ollut paitsi suoranainen palvonnan kohde auringon muodossa, se on symboloinut myös esimerkiksi enkeleitä ja itse Jumalaa kaikessa kirkkaudessaan. Ihmismielessä valo ilmenee vertauskuvallisesti aina tietoisuuden ensimmäisestä kipinästä täydelliseen tietoisuuteen eli valaistumiseen. Ehkä olemme ydinolemukseltamme puhdasta valoa. Valo on eri muodoissaan hyvin tyypillinen myös mietiskelyn kohteena sekä idässä että lännessä. Valomietiskelyn harjoittajat ymmärtävät valon muun muassa eheyttäväksi energiaksi, joka puhdistaa ja selkiyttää mieltä sekä samalla tervehdyttää kehoa. Moni soveltaa tietämättään eräänlaista valomietiskelyä, kun vaikkapa tuijottelee nuotiotulta, katselee auringonlaskua, tähyää tähtitaivasta tai istuskelee kynttilänvalossa. Vaikutus on mieltä rauhoittava. Voit käyttää mitä tahansa valoa, valon symbolia tai kuvaa valosta keskittymisen kohteena, kunhan muistat suojata silmäsi, jos katselet esimerkiksi aurinkoa. Keskeistä on tietoinen läsnäolo eli mietiskelevä mielentila. Seuraava menetelmä perustuu mielikuvien voimaan ja on eräänlaista sisäistä katselua. Harjoita valomietiskelyä vaikkapa mukavasti istuen. Etsi sen verran vakaa asento, että voit ojentaa selkärankasi joustavasti. Muutama rauhallinen ja tietoinen hengitys tuo tarkkaavaisuutesi läsnä olevaan hetkeen. Kun koet olevasi valmis, voit kutsua valoa. Salli sen olla mielikuvissasi niin puhdas, kaunis, kirkas, ja ehkäpä elämänkatsomuksesi mukaan pyhäkin, kuin haluat. Ole luova, ja mielesi mukaan jopa leikkisä, kun kuvittelet valon virtaavan sinuun ja ympärillesi. Voit visualisoida esimerkiksi sädehtivän, valoa virtaavan putouksen tai suihkun, jonka alla seisot. Värähdellessään kehosi läpi valo saa sinutkin sädehtimään. Jos mielikuva tuntuu sinusta luontevalta, anna sen virrata erityisesti selkärankasi kautta yhtenäisenä valonauhana, aina kaukaa päälaen yläpuolelta asti pitkälle jalkapohjien alapuolelle. Anna sen edelleen säteillä tai väreillä muualle kehoosi. Käytä aikaa ja paneudu kehon pienimpiinkin yksityiskohtiin niin tarkoin kuin haluat. Voit myös ohjata valoa kohtiin, joiden tunnet erityisesti tarvitsevan hoitoa. Tai mikset voisi käyttää sitä ryppyvoiteena, joka hivelee hipiääsi. Jos haluat, keskity sisäänhengityksen aikana ottamaan vastaan eheyttävää valoa ja uloshengityksen myötä luovuttamaan pois kaikki epäpuhtaudet, jännitykset ja vaivat. Kun valo on kokonaan läpäissyt kehosi, voit antaa sen vielä laajentua kaikkialle ympärillesi hohtavaksi koteloksi tai palloksi, kuin olisit pukeutunut valoon tai sinulla olisi kaunis ja laajalle sädehtivä valokeho. Aisti, miten jokainen solusi ja koko olemuksesi hehkuu valoa. Voit halutessasi toistaa mielessäsi: ”Minä olen valo.” On pelkästään omasta mielikuvituksestasi kiinni, miten käytät valoa. Tässä tilassa voit olla vaikka itsekin kuin loistava valon lähde ja lähettää valoa myös ympärillesi. Kohde voi olla mikä tahansa, esimerkiksi oma toiveesi, menneisyytesi tai tulevaisuutesi, läheisesi, maailmanrauha, eläinkunta tai koko maailmankaikkeus. Valomeditaatio on luonnollisesti tehokkainta, jos harjoitat sitä päivittäin. Mutta voit käyttää sitä myös vain silloin, kun tunnet tarvetta tai toisaalta useitakin kertoja päivässä. Harjoituksen myötä se tulee helpommaksi ja saatat onnistua visualisoimaan itsesi valosuihkussa vaikka kaupan kassajonossa tai tylsässä työpaikkapalaverissa. Joskus riittää, kun vain toistat mielessäsi avainlauseen: ”Minä olen valo.” alkuun |