Kotimainen joogaopas
Sisällys Esipuhe Näyteaukeama ensimmäisestä harjoitussarjasta 
alkuun Johdanto Tämä joogaopas poikkeaa muista siksi, että se on suomalainen joogaopas. Kirjassa kerrotaan siitä joogasta, joka on tuttua kymmenille tuhansille suomalaisille ja jota on harrastettu täällä vuosikymmeniä. Meikäläisissä kansalais- ja työväenopistoissa, kuntoutus- ja liikuntaopistoissa sekä työ- ja muissakin paikoissa opetetun jokanaisen ja -miehen joogan takana on vuonna 1967 perustettu Suomen Joogaliitto. Liiton opettaman joogan juuret ovat kylläkin klassisessa intialaisessa joogassa, mutta tuota vuosituhantista perinnettä on kehitetty vastaamaan oman aikamme ja kulttuurimme vaatimuksia. Suomen Joogaliitto on Euroopan joogaunionin jäsen ja kouluttaa jooganopettajat samojen vaatimusten mukaan kuin muutkin jäsenmaat. Minäkin olen saanut kyseisen seitsemän vuotta kestävän koulutuksen ja suorittanut Euroopan joogaunionin opettajantutkinnon vuonna 2002. Nykyisin olen myös liiton ohjaajien kouluttaja. Lempeää joogaa, kaikkien ulottuville, yksinkertaisin perusharjoituksin Tämä kirja on nimensä mukaisesti lempeää joogaa. Ulkomaiset joogaoppaat tarjoavat valitettavan usein kokoelman toinen toistaan haastavampia asentoja, jotka sopivat lähinnä akrobaateille. Tämä opas haluaa tuoda joogan kaikkien ulottuville, iästä tai kunnosta riippumatta. Lukija opastetaan turvallisesti ja askel askeleelta läpi harjoitusten. Näennäisen yksinkertaisten perusharjoitusten kautta on mahdollista löytää syvä kokemus eheyttävästä ja tasapainottavasta joogan tilasta. Jos ahtaa liian paljon harjoitukseen tai elämään, katoaa helposti tasapaino. Olennaista ei ole se, kuinka paljon ja kuinka vaikeita asioita tekee vaan se, miten tekee. Tärkeintä on asenne ja tekemisen laatu. Juuri siitä joogassa on kysymys. Vakuuttihan eräs vanha mestarikin, ettei ole niin väliksi oppia seisomaan päällään kunhan oppisi seisomaan edes omilla jaloillaan, tasapainossa. Ruohonjuuritason näkökulmasta Tämä kirja pyrkii välittämään ruohonjuuritason näkökulmaa joogasta. Siinä suhteessa ovat tärkeitä opettajia olleet ne maija- ja mattimeikäläiset, jotka ovat hakeneet jaksamista ja hyvää oloa kansalaisopiston ryhmistäni. Kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle on asettanut myös oma harjoitus. Se on ollut ja edelleen on tärkein opettajani. Vain sen antamaa kokemusta on mahdollista välittää muille aidosti. Ja tuota aina uutta ja tuoretta kokemusta olen kerta toisensa jälkeen palannut etsimään joogamatoltani. Aloitin säännöllisen harjoitukseni vuonna 1992 kansalaisopiston ryhmässä. Suurinkaan opettaja ei voi muuta kuin vain saattaa oppilaansa tämän oman kokemuksen kynnykselle. Joogassa työn ja omat löydöt voi jokainen tehdä vain itse. Minäkin tunnustan oppineeni paljon vasta kantapään kautta. Ehkä siitäkin kokemuksesta on ollut apua alkeiden opettamisessa muille. Samaa ruohonjuuritason näkökulmaa yritin välittää myös edellisessä kirjassani Guru Gurnaun joogakoulu (Tammi 2003), jossa kissa varsinaisena alan mestarina johdattaa joogan maailmaan ja auttaa ihmisiäkin löytämään oman ”sisäisen kissansa”. Perustietoa vasta-alkajalle ja muistin virkistystä vanhalle tekijälle Jos olet vasta-alkaja, tämän oppaan harjoitukset tarjoavat sinulle maistiaisia siitä, mitä jooga voi olla. Paraskaan kirja ei kuitenkaan koskaan voi täysin korvata opettajan antamaa palautetta. Se voi vain antaa sytykkeen elämänmittaiselle prosessille. Vaikka opas on laadittu aloittelijaa ajatellen, soveltuvat sen harjoitukset yhtä hyvin vuosikymmeniäkin joogaa harrastaneelle. Tuottaahan sama harjoitus alati uuden, tuoreen ja ainutkertaisen kokemuksen, harjoittajasta ja hetkestä riippuen. Oppaan pääpaino on harjoituksissa. Jotta asiaan päästäisiin mahdollisimman pian, alussa käydään läpi lähinnä välttämättömin niiden suorittamiseksi. Vasta harjoitusten jälkeen syvennytään tarkemmin teoriaan. Luvussa ”Vielä hieman harjoituksesta” kerrotaan miksi kaikki tehtiin juuri niin kuin tehtiin. Se, kuten jokainen harjoituskin, perustuu Gérard Blitzin opetuksiin joogaharjoituksen rakenteesta ja periaatteista. Lopuksi luvussa ”Jooga elämäntapana” kirja pyrkii esittelemään vielä joogan ikivanhoja viisauksia, jotta niitä voisi soveltaa tähän päivään ja osaksi omaa arkea. Esitys etsii tukea yli kaksituhatta vuotta vanhasta Joogasutrasta. Sutrien siteeraukset ovat opettajani Arvo Tavin, joka on tulkinnut ja kommentoinut teoksen. alkuun Mitä jooga on? Joogan juuret ovat tuhansien vuosien takaisessa Intiassa. Silloinkin ihmiset pohtivat samoja perimmäisiä kysymyksiä: Kuka minä olen? Mikä on elämäni tarkoitus? Näitä tutkaillessaan joogit hoksasivat sen, miten hämmentävästi mieli vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja toimintaan. Hämmennys perustuu muistiin. Se kahlitsee mielen ja saa sen hyppelehtimään levottomasti sinne tänne. Samalla se värittää havainnon ja estää näkemästä omaa tyyntä ydinolemusta, Todellista Itseä, jolle vastaus elämän peruskysymyksistä on kaiken aikaa päivänselvä. Keskittämällä mielensä joogit saivat sen tyyntymään. Näin he tavoittivat selkeän tietoisuuden tilan nykyhetkessä. Heidän kehittämistään mielen harjoituksista kertovat muun muassa muinaiset veda-kirjoitukset. Joogan perinne välittyi vuosituhansia vain suullisesti, opettajalta oppilaalle. Lopulta, yli parituhatta vuotta sitten, sen kokosi kirjalliseen muotoon filosofi nimeltä Patanjali. Syntyi joogan edelleen tärkeimpänä pidetty perusteos Joogasutra. Alkuun jooga oli nimenomaan mielen harjoitusta istuma-asennossa. Joogien kerrotaan kuitenkin tarkkailleen eläimiä, niiden liikkeiden kauneutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Näistä oivalluksista syntyi noin tuhat vuotta sitten nykyisinkin parhaiten tunnettu joogan menetelmä eli hathajooga. Se rantautui Suomeen vasta 1960-luvulla, ellei oteta lukuun muutamia yksittäisiä harjoittajia. Suomen joogaliiton opettamaan harjoitustapaan, joka tässäkin kirjassa esitellään, ovat oppilaittensa välityksellä vaikuttaneet monet idän opettajat. Heistä tärkein on ollut intialainen Krishnamacharya (1888–1989), yksi aikamme arvostetuimmista ja suurimmista joogan opettajista. Hänen oppilaistaan on maamme kannalta merkittävin ollut puolestaan Gérard Blitz (1912–1990), Euroopan Joogaunionin (1973–) perustaja ja kehittäjä. Tämä vieraili useita kertoja Suomen Joogaopistolla opettamassa. Myös hänen lähimmät oppilaansa ovat opettaneet täällä. Jooga yhdistää ihmisen ehyeksi kokonaisuudeksi Jooga on kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka yhdistää harjoittajansa ehyeksi kokonaisuudeksi. Jooga on siis menetelmä. Se ei ole uskonto. Joogan harjoittaminen tosin selkiinnyttää omaa arvomaailmaa ja elämänkatsomusta, ja juuri oman uskon ja kulttuurin pohjalta. Joogaperinne näkee ihmisen fyysisenä, psyykkisenä ja henkisenä olentona eli kehon, mielen ja hengen kokonaisuutena. Harjoitusten tarkoituksena on kehittää näitä kaikkia kolmea kokonaisvaltaisesti. Hathajoogaa voi kutsua myös kehon joogaksi, sillä sen keskeinen keino on kehon harjoitus. Lähtökohta on se, että keho elää nykyhetkessä ja sen rytmi on luonnostaan hidas. Mieli puolestaan singahtelee helposti menneestä tulevaan. Sen nopea ja levoton rytmi rauhoitetaan kehon kautta: keskittämällä mieli kehon harjoitukseen. Apuna on myös hengitys. Harjoitus johtaa kehon tasapainon kautta mielen tasapainoon. Ja kun mieli on tasapainossa, voi löytää yhteyden omaan syvään ja tyyneen keskukseensa eli henkiseen olemuspuoleensa. Sen katsotaan joogaperinteessä puolestaan olevan yhteydessä kaikkeen olevaiseen. Toisin sanoen, kaikki on yhtä ja kaikessa on kaikki. Tätä kuvaa myös sanan jooga sanskritinkielinen juuri, joka on yuj. Se merkitsee liittyä, yhdistyä tai keskittyä. Jooga tarkoittaa siis yhteyttä, eheyden tilaa, jossa keho, mieli ja henki ovat yhdistyneet ehyeksi kokonaisuudeksi. Tämä syvä selkeyden ja tietoisuuden tila tulee esiin, kun mieli on tyyntynyt. - - - alkuun Joogan ihmiskuva Keho, mieli ja henki Joogaperinne ymmärtää ihmisen fyysisenä, psyykkisenä ja henkisenä olentona. Näitä olemuksen osia voi kutsua kehoksi, mieleksi ja hengeksi. Joogaharjoituksen tarkoitus on yhdistää kaikki kolme ehyeksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Harjoituksen tuloksena voi syntyä joogan eli eheyden tila, jossa edes hetkellisenä välähdyksenä on yhteys myös kolmanteen eli henkiseen olemuspuoleen. Sitä pidetään todellisena ja muuttumattomana itsenä, olemassaolomme tyynenä ja näkevänä keskuksena. Sitä kutsutaan muun muassa sisäiseksi näkijäksi (drashtar). Päämäärä on, että yhteys siihen olisi lopulta katkeamaton, myös arjessa. Esteenä eheyden tilalle on hämmennyksen tilassa elävä mieli. Mieltä voi verrata värillisiin tai vääristäviin linsseihin, jotka sisäinen näkijän nenällä estävät näkemästä asioita oikein ja selkeästi. Joogaharjoitus on mielen tyynnyttämistä eli tavallaan näiden linssien puhdistamista. Mieli on ajan ja paikan maailmassa elävälle ihmiselle välttämätön. Me tarvitsemme muun muassa muistimme, viettimme, vaistomme, tarpeemme ja tunteemme selviytyäksemme normaalissa arjessa. Mutta varsinkin muisti vääristää samalla mielen linssiä. Se saa mielen elämään entisessä, vertaamaan nykyhetkeä siihen ja odottamaan tulevaisuuttakin eilisen värittämänä. Mieli ehdollistuu ja juuttuu toistamaan mekaanisesti oppimaansa. Se ei kykene elämään tuoreesti vain nyt ja tässä. Joogaharjoituksessa avuksi otetaan keho. Se elää vakaasti tässä ajassa ja paikassa. Sen rytmi on hidas. Mielen rytmi on nopea. Se voi singahtaa hetkessä vaikkapa vuosien takaisista muistoista pitkälle tulevaisuuteen, jopa toisille planeetoille. Mieleen ei voi vaikuttaa suoraan. Mutta kun mieli harjoituksessa keskitetään kehoon, sekin palaa vähitellen kuin huomaamatta tähän hetkeen ja paikkaan. Siltana käytetään hengitystä, sen vapaata ja luonnollista rytmiä. Kun mieli alkaa tulla levollisemmaksi, se ei enää suuntaa kehossa olevia aistejakaan ulospäin. Ulkoa tulevat havainnot eivät enää vedä mieltä puoleensa. Kehon jännitykset hellittävät ja se asettuu tasapainoon. Hengitys rauhoittuu. Mieli tyyntyy lepotilaan, jossa se on selkeä ja värittymätön. Näin syntyvät kuin itsestään olosuhteet, eheyden tila, jossa on kyky havaita asiat sellaisina kuin ne ovat. Joogasutra kuvaa jo heti alussa samaa tapahtumaa: ”Kun mieli tyyntyy, asettuvat aistit valppaina lepoon ja eheyden tila ilmenee spontaanisti.” (1.2) ”Silloin sisäinen näkijä (drashtar) sinussa vakaantuu omaksi itsekseen.” (1.3) ”Muutoin tapahtuu niin, että sisäinen näkijä sinussa sulautuu rauhattomaan mieleesi ja samaistuu siihen.” (1.4)
|